sunday, stay here pleaseee!

Aah ihana Sunnuntai, älä lopu vielä! Ainoa päivä täällä kun on melkein koko päivä vapaata lukuunottamatta, että illalla käydään läpi ovatko viikon tavoitteet täyttyneet, mitä oivalluksia viikon aikana on tullut sekä asetetaan tulevalle viikolle uudet tavoitteet. Itselleni asetin tavoitteeksi harjoitella lääkkettömiä/päihteettömiä ahdistuksen hallintakeinoja. (Hyvinkin ajankohtainen tavoite, kun bentsojen tiputus alkoi tänään) Toinen tavoitteeni oli yksinkertaisesti vain se, että annan ITSELLENI omaa aikaa, olla tässä ja nyt hetkessä.

Vierailupäiväkin tosiaan oli tänään. M, mun äiti ja hänen miesystävä tuli moikkaamaan mua. "tuliaisiksi" sain kasan laskuja ja vähän herkkuja. Luulin, että mulle ois tullu kauhee koti-ikävä, mutta semmosta ei tullut. Tyytyväisenä tälläkin hetkellä täällä kirjoittelen ja mietiskelen mitä huominen päivä tuo tullessaan Robinin tahtiin, haaahahaha! damn.

Perjanai-iltana vetäsin kunnon pannut ku lähin toimistosta ulos. Jalkapöytä naksahti kaaduin keskelle lehtikasaan. Tuloksena musta jalkapöytä (joka edelleen kipeä ja arka), kolme isoa mustelmaa reiteen ja kauheen vekin polveen. Siis tääl on aivan IHANA komistus yökkö ollu muutaman päivän. Jokainen meistä tässä yksikössä kuoleaa sen perään, khihih. Kaikki yhtäkkiä vaipuu teini-ikäisiksi, hihitellään ymym.

 Kirjotin yhessä vaiheessa ihan oikeaa päiväkirjaa paperille siis, mutta nyt se on jäänyt, koska palasin tänne teidän seuraanne. Eilen illalla sitten vilkaisin mitä olen sinne kesän aikana kirjoittanut ja se teksti oli aivan järkyttävää. Lainaus; "Tahtoisin vai vetää ranteet auki ja katsoa kuinka veri valuu ja vaipua siihen". Onneksi oon säästänyt ton päiväkirjan sillä nyt ensimmäistä kertaa näin ja tajusin kuinka paljon olen saavuttanut tässä hoitojeni aikana, kuinka mieli on paljon virkeämpi vaikka lääkkeitä menee älyttömä määrä ja saanut kavereita. Osa on hyvää seuraa, mutta olen sulkenut ihmiset elämästäni pois joiden seurassa muutun ja teen typeriä valintoja 

HYVÄÄ YÖTÄ PUPUSET, PUSPUS