its raining day

Ei ihan menny niinkuin piti. Ei me mun kaverin kanssa kyllä raittiista ilmasta nautittu saatika otettu kivoja syksyisiä kuvia. Tehtiin juuri päinvastaisia asioita. Mässäiltiin suklaata, korvapuusteja, mustikoita ja sekä lojuttiin pilkkopimeässä huoneessa katsoen tylsää elokuvaa. Silti meillä oli mukavaa yhdessä. 

Sunnuntaina meillä on avomieheni kanssa vuosipäivä. Viisi vuotta yhdessäoloa. Niin ylä-, kuin alamäkiäkin on ollut paaaaaaaaaljon. Silti me rakastetaan toisiamme ja ollaan edelleen yhdessä ja kaiken lisäksi kihloissa. Mä oon jo käynyt ostaa M'lle Policen rannekorun Kultajousesta. Oon tänä vuonna kaiken päätäntävallan tekemisen suhteen mun ukolle.. Saad nähdä mitä me Sunnuntaina tehdään, vai oisko se urpo unohtanut :8 :) ei kai

Oon ihan unohtanut teille kertoa myös positiivisista muutoksista joita on tapahtunut blogitaukoni aikana. Aloitin jalkapalloharrastuksen uudelleen ihan vaan höntsäpalloilua. Kerran viikossa treenit +peli. Kolme vuotta sitten lopetin jalkapallon pelaamisen kun terassit vei voiton. Ja se kyllä näkyi esimerkiksi painon nousuna ja tietenkin kunto laski. Oon tässä muutaman vuoden aikana ollut jäsenenä muutamallakin salilla, mutta aina vain laiskistunut. Helppo se on täältä sohvan pohjalta huudella.. Tänään alkaa futsal -sarjan ensimmäiset harjoitukset. Ihanaa, ihanaa!!

Sain eilen kuulla, että meidän putki-, & keittiöremontti viivästyy vähintään kaksi kuukautta.. Tuskin päästään edes muuttamaan sinne tän vuoden puolella..

Mulla oli tänään aikaisin varattuna aika psyk. Polille sille mun hoitajalle jonka luona käyn juttelemassa kerran viikossa. Nyt kahtena perättäisenä kertana kun olen sieltä lähtenyt on itku hiipinyt silmäkulmaan ja ahdistus nousee korkeuksiin. Mistä se sitten johtuu? Ensimmäisiä sanoja joita kuulen häneltä on "voit niin paljon paremmin kun aikaisemmi." "Ihanaa nähdä sut noin iloisena" "hyväkun työkin alkaa kohta".

Joo, myönnän voivani sata kertaa paremmin kuin esimerkiksi kolme kuukautta sitten. Ei me silti olla saavutettu sitä tilaa, että voisin palata töihin. Me ei olla käyty läpi niitä asioita/tekijöitä jonka takia koin totally mental break downin. Terapiatehdas olisi tämän kannalta huippujuttu jos sinne pääsisin. Jossei onnistu niin palaan töihin sovitusti ja katsotaan missä vaihees selkäranka katkeaa uudelleen. Eihän siinä ole mitään järkeä! 

Oon niin paljon tehnyt töitä sen eteen, että olen tällä hetkellä elossa ja raittiina.  Mulla on niin paljon ikäviä asioita käsiteltävänä, että nyt alkoi ahdistamaan kahta kauheammin. Oli päätös mikä vain.. Psyk. Polilla puhutaan jo siitä, että mun hoito tosiaan keskitettäisiin ainoastaan nuorisoasemalle. (päihdepoliklinikka) mun mielestä liian suuria muutoksia ei nyt saisi tehdä, koska en ole saanut edelleenkään niihin lääkkeisiin muutoksia ja päihdepolilla ei ole resursseja lääkehoidon tukemiseen. Mun työntekijät molemmissa paikoissa on aivan ihania, mutta pelkään kiintyväni heihin liiaksi.... Mitä sitten kun koko hoito loppuu ja jään tyhjän päälle? 

Asiasta kukkaruukkuun. Oon asunu tässä yksiössä nyt sieltä heinäkuusta alkaen enkä muista tehneeni kertaakaan ruokaa täällä. M on muutaman kerran tehnyt makaroonijauhelihamössöö ja se on semmonen ruoka mihin EN IKINÄ kyllästy, Nam.

Nyt mä oikeesti aijon ottaa ne päikkärit, oon jo käpertyny lämpimästi viltin alle, hihii <3

its raining day :( haluan päästä kuvailemaan ihania syksyisiä kuvia ja hihhuloida lehtikasoissa ja alentua nea neljä vee -rooliin hetkeksi! Tykkäätteks työ syksystä?