Vit** nothing else

Vittu mikä päivä ihan oikeesti ja nyt ollaan vasta puolenpäivän tienoilla. En malta odottaa mitä ilta tuo vielä tullessaan. Meil pitäis täällä olla 2-3 kertaa viikossa ohjuri, ja mulla on viimeks ollu viime viikon Perjantaina. Eilen kun aamuringissä kirjoitettiin kenellä on ohjurit, mun nimeä ei sillä ollut ja petyin. En asiasta sen suurempaa mellakkaa aiheuttanut vaan oletin, että okei mulla on tänään sitten kauan odotettu ohjuri ja kaiken kukkuraksi aamuvuorossa aivan huippu-ohjaaja ja jonka ohjureista olen pitänyt ja hyötynyt.

 Aamurinki 08:30 ja päivänohjelmassa ei mun nimeä olekkaan. Se kiukun, ärsytyksen ja vihan joka mut valtas oli lähellä raivokohtausta. Ihmeen syystä sain sinniteltyä, kerroin ohjaajalle millon viimeksi mulla se ohjuri on olllut. Hän tarjos mulle tällepäivälle puolen tunnin aikaa, mutta kun olen näin itsepäinen en sitä suostunut ottamaan ja osoitin mieltäni jättämällä sitten aamulääkkeet väliin. Ei mennyt kauaa kun ohjaaja tuli niistä lääkkeistä mainitsemaan, kävin hakemassa ne ja takaisin vällyjen väliin odottamaan ryhmien alkamista.

 Yleensä olen hyvin aktiivinen ryhmissä, mutta tänään nyt näissä aamupäivän ryhmissä taisi mun suusta tulla ainoastaan kaksi sanaa. Äsken oli päivälääkkeet, kävin hakemassa ne ja samalla aletaan kyselemään milloin viimeksi olen käynyt ruokalassa ja syönyt lämpimän aterian. Ok, ymmärrän. En oo vajaaseen kolmeen viikkoon ruokalassa käynyt ja elänyt herkuilla iltaisin otan leipää.

Jotain iloisempaakin onneksi löytyy tähän päivään, nimittäin hihii ulkona sataa lunta!! Mulla on täällä kaksi talvitakkia, mutta ei yhtään talvikenkiä.. Täytyy kai sitten nekin hankkia tänne, sillä kotiudun ilmeisesti 3.12 vai olikohan se 2.12, mutta kuitenkin. Mut "tunnetaan" täällä semmosena hösönä joka kaatuilee joka paikassa, hihittelee ja räkättää minkä kerkee, mutta on mussakin se pienenpieni tyttö sisällä joka on hyvin herkkä, en siis ole supermies vaikka haluaisinkin.

Eilen oli ENSIMMÄINEN päivä kun mieliala ja käytös oli suhteellisen tasainen. Tästä taitaa siis alkaa nyt tämä rauhallisempi vaihe ja vauhtivaihde ei ole enään käytössä. Mä oon 99% varma, että mulla se kaksuuntainen saattaisi olla, mutta kukaan ei tee asian eteen mitään vaikka monet lääkärit siitä on mulle sanonut. pläh. 

 Onneksi täältä löytyy sentään yksi aivan huipputyyppi jonka huoneeseen ängen aina syömään sen herkkuja ja rupattelemaan tai vaan löhöilemään!

<3 rakkaudella nea