I hate mondays

Ihana ihana Sunnuntain vierailupäivä takana. Oli aivan huippuu nähdä mun siskoa ja tuliaisiksi sain muutaman kirjeen ja naminami herkkuja! En tiedä tai muista mikä niiden nimi oli, mutta maku oli aivan bueno! Meillä riitti juteltavaa kaikista mahdollisista asioista maan ja taivaan väliltä. Ennen vierailuajan päättymistä käytiin heittää pieni kävelylenkki tuolla "syksyisen"sateisella terviksen alueella. Oltais haluttu nähdä hevosia, kun tuossa vieressä olis tuohevostalli, mutta ne oli ilmeisesti sisätiloissa :( höh.

 Hehkutan myös ihan innoissaan edelleen noita ryhmiä jotka meillä oli la ja su, ohjaaja joka vietti meidän kanssa viikonlopun veti nämä ryhmät ja vihdoin ainakin hetkellisesti keskittymiskykyni palasi sekä into oikeasti raitistua. Hän teki täällä muutaman yövuoron pari viikkoa sitten ja mulle jäi semmoinen tunne, että sitä ei kiinnosta pienen paskan vertaakaan mun asiat tai ylipäätään olla edes täällä. ENSIMMÄISTÄ kertaa elämässäni "annoin" henkilölle jonka olen leimannut jo assholeksi toisen mahdollisuuden näyttää minkälainen hän oikeasti on ja mielipiteeni hänen suhteen muuttui valtavasti. Olen kuin ällikällä lyöty.

 Tänään on kyllä niin Maanantai kuin vain voi olla, Ilmeisesti muutkin täällä ovat nousseet väärällä jalalla, koska kiukkuisuutta on ilmassa. Onhan se kyllä normaalia ihan muutenkin, sillä ollaanhan me kaikki naisia ja naiset ei yleensä tule toimeen keskenään. Meillä ei semmoista ongelmaa onneksi täällä ole, mutta äkäisiä akkoja tänään liikenteessä.

Oon itse hyvin stressaantunut ja turhautunut tänään, koska jännitän huomista verkostoa. Helsingistä tänne tulee ainakin mun päihdetyöntekijä. Suunnittellaan mun jatkoa, kun täältä kotiudun ja samalla haetaan mulle "lisäaikaa" täällä oleiluun sillä on noi bentsolaskut. Jos lisäaikaa ei heru, niin en jatka bentsojen pudotusta, koska en siihen kotona kykene enkä edes tahdo. Bentsoja mulla on vähintään kaksisataa pilleriä.

 Oon nyt kohta ollut täällä jo kolmeviikkoa enkä ole hakenut edes "kotipäiväharjoittelua", koska en ole varma siitä saanko lisäaikaa.. En uskalla kotiin mennä yksin kun siellä ne pillerit huutaa mun nimeä. Kun päätös tulee, myönnetäänkö mulle tarvittava aika niin otan puhelimen kauniiseen käteen ja otan puhelun siskolle. Hän saa tulla mun kanssa hävittämään ne pillerit. Kuinkakohan vaikeaa siitäkin tulee..... pelottaaaa

HALOO HELSINKI - KUUSSA TUULEE <------- IHANA BIIIISI!