maanantai 24. marraskuuta 2014

Eikö kerta riitä.... Lilja 4-ever

 En oikein tiiä mistä pitäis aloittaa: Eilisestä vai vai Lauantaipäivästä...

Alotetaan Lauantaista , että menee päivät "järjestyksessä" hah. Joo tosiaan Lauanai iltapäivällä katottiin elokuva nimeltä Lilja 4-ever. Aivan järkyttävän hirvee elokuva. Eikä siis sillä tavalla paska elokuva, vaan se oli jotenkin niin tunteita ja jonkin asteisia muistoja herättävä, että oksat pois. Alan olemaan täällä "viimeisten" joukossa, siis pisimpään olleista asiakkaista ja siksi jouduin katsomaan mainitun elokuvan uudestaan, koska kun tulin tänne niin taidettiin kattoo se ekana viikonloppuna.

Elokuvan jälkeen se ahdistuksen määrä joka rysähti niskaan oli aivan järkky. Tulin huoneeseen, itken 20 minuuttia kuin pieni lapsi ja lähdin 35 minuutin kävelylenkille. Olen edelleen hämilläni siitä miten mä toimin. Kolme viimeistä päivää oon tuonut ohjaajille esille, että joo tiedän.. pitäisi kokeilla uusia hallintakeinoja, uusia toimintamalleja, ja kaikkea semmoista joka veisi mua eteenpäin sekä tukisi raitistumistani, MUTTA en "osaa", en uskalla kokeilla uutta ja sitten oon juuri toiminut niinkuin pitääkin. Vanhan toimintamallin mukaan olisin jäänyt rypemään ja kärvistelemään omaan huoneeseen ja automaattisesti toiminkin oikein, vitsit kyllä nyt voi vähän antaa kiitosta itselleen ja erityisesti ohjaajille jotka on auttanut löytämään uusia toimintamalleja jotka voin viedä toiminnantasolle.


 Eilen oli taas vierailupäivä ja mua tuli moikkaamaan M, mun äiti ja isäpuoleni. Käytiin Antoniossa syömässä, Prismassa ostamassa mulle semmosen ihanan fleecehupparin joka on älyttömän ihanan ja lämmin sekä oltiin hetken aikaa täällä mun huoneessa kun vieraat halusivat moikkaa tuota nyrkkeilyhanska kisuu, hihi. Sain tuliaiseksi kamalan kasan laskuja....... Jos vielä jostain saisi rahaa, että voisi maksaakkin ne... kääk


Tasan kolme viikkoa jäljellä ja sitten kotiudun. Me haetaan mulle vielä intervalli jaksoa, että viettäisin Joulun ja Uuden vuoden aaton täällä Terapiatehtaalla. Mä niin toivon, että mulle myönnetään maksari tuolle jaksolle.. En viitsisi laittaa itseäni näin nopeasti noinkin suuriin riskitilanteisiin, että retkahtaisin. Samalla Helsingin Kaupunki olisi maksanut "turhaan" tästä mun kuntoutuksesta, sillä mä tiedän sen menevän reisille jos pyhät vietän kotona. 


 Peukut ja varpaat pystyyn, että kaikki menee hyvin!

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Tää ei nyt liity postaukseen mutta en tiiä oonko koskaan maininnut kuinka kauniit kasvonpiirteet sulla on, huh.

    VastaaPoista
  2. Toi on ihana toi huppari! Oon katellut sitä itekin aina kun käyn prismassa, tosin valkosena versiona, mut en oo vielä ostanut kun noi korvat ei oo oikeen mun juttu mut katotaan jos lämpeen tässä niille vielä :D
    Mä pidän peukut pystyssä ja toivon sun puolesta et saisit nyt jäädä pyhiks sinne! Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tääl o toinenki asiakas joka osti ton mut ruskeana! Onhan se 35€ paljon rahaa, mutta ihanaa ku äippä sen sponssas mulle ku on nii ylpeä musta ;)

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista ♥