sunday, stay here pleaseee!

Aah ihana Sunnuntai, älä lopu vielä! Ainoa päivä täällä kun on melkein koko päivä vapaata lukuunottamatta, että illalla käydään läpi ovatko viikon tavoitteet täyttyneet, mitä oivalluksia viikon aikana on tullut sekä asetetaan tulevalle viikolle uudet tavoitteet. Itselleni asetin tavoitteeksi harjoitella lääkkettömiä/päihteettömiä ahdistuksen hallintakeinoja. (Hyvinkin ajankohtainen tavoite, kun bentsojen tiputus alkoi tänään) Toinen tavoitteeni oli yksinkertaisesti vain se, että annan ITSELLENI omaa aikaa, olla tässä ja nyt hetkessä.

Vierailupäiväkin tosiaan oli tänään. M, mun äiti ja hänen miesystävä tuli moikkaamaan mua. "tuliaisiksi" sain kasan laskuja ja vähän herkkuja. Luulin, että mulle ois tullu kauhee koti-ikävä, mutta semmosta ei tullut. Tyytyväisenä tälläkin hetkellä täällä kirjoittelen ja mietiskelen mitä huominen päivä tuo tullessaan Robinin tahtiin, haaahahaha! damn.

Perjanai-iltana vetäsin kunnon pannut ku lähin toimistosta ulos. Jalkapöytä naksahti kaaduin keskelle lehtikasaan. Tuloksena musta jalkapöytä (joka edelleen kipeä ja arka), kolme isoa mustelmaa reiteen ja kauheen vekin polveen. Siis tääl on aivan IHANA komistus yökkö ollu muutaman päivän. Jokainen meistä tässä yksikössä kuoleaa sen perään, khihih. Kaikki yhtäkkiä vaipuu teini-ikäisiksi, hihitellään ymym.

 Kirjotin yhessä vaiheessa ihan oikeaa päiväkirjaa paperille siis, mutta nyt se on jäänyt, koska palasin tänne teidän seuraanne. Eilen illalla sitten vilkaisin mitä olen sinne kesän aikana kirjoittanut ja se teksti oli aivan järkyttävää. Lainaus; "Tahtoisin vai vetää ranteet auki ja katsoa kuinka veri valuu ja vaipua siihen". Onneksi oon säästänyt ton päiväkirjan sillä nyt ensimmäistä kertaa näin ja tajusin kuinka paljon olen saavuttanut tässä hoitojeni aikana, kuinka mieli on paljon virkeämpi vaikka lääkkeitä menee älyttömä määrä ja saanut kavereita. Osa on hyvää seuraa, mutta olen sulkenut ihmiset elämästäni pois joiden seurassa muutun ja teen typeriä valintoja 

HYVÄÄ YÖTÄ PUPUSET, PUSPUS

Ahdistaako?

Tänään ollaan käsitelty ahdistusta, ylläpitäviä tekijöitä sen eri tasoja ja keinoja lievittää sitä. Tämä kyseinen ahdistus on liimautunut varsinkin tänään hyvinhyvinlähelle mua. Ahdistusta on ollut aamusta saakka, muutaman hetken huomasin, että ahdistusta ei ollut. Aikaisemmin ahdistukseen popsin bentsoja ja vaikutuksen huomasi suhteellisen nopeasti... ja helppoa nakata muutama pilleri nassukkaan kuin lähteä miettimään LÄÄKKEETTÖMIÄ keinoja hallita ahdistusta esim. piikkimatto, kylmä-kuuma suihku, ajatusten siirto, liikkuminen.. Totuushan on se, että helpompi tapa tosiaan ottaa muutama pilleri ja jatkaa ihan mitä vain oli tekemässäkään. Nyt täytyy vain harjoitella lääkkeettömiä keinoja ja jatkossa tulen toivottavasti käyttämään ainoastaan niitä.

Taas tämä päivä koitti kun mahdollisuutena olisi käydä rantasaunassa ja ehkä jopa pulahtamassa sinne jääkylmään veteen. Sovittiin aamulla, että KAIKKI menee sovittuna kellonaikana sen lämmittämään, koska se ei ole sähkölla toimiva. Meitä on on tällä hetkellä 7 minut mukaan luettuna ja ainoastaan kaksi minun lisäksi tuli saunaa lämmittämään. Ei siinä mitään, saatiin me se lämmitettyä ja tästä saunalle kävelee noin 15 minuuttia niin saatiin samalla nauttia raittiista ilmasta.

Hehkuttelinkin tossa eilen sitä sähköpostia koskien valintakokeita ja ohjauskeskustelussa päädyttiin ratkaisuun, että en tänä vuonna mene pääsykokeisiin ja ilmoitin koululle myös tästä, Ensisijaisempaa on tällä hetkellä mun kuntoutus, hoito ja kaikki siihen liittyvät muut seikat.

 Äsken mulla oli ohjuri ja käytiin läpi päihdeuskomuksiani ja mitkä niistä ovat tällä hetkellä kaikkein herkemmin mielessä. Olin jo tänään pakkaamassa tavaroita ja lähtemässä kotiin. Teki mieli heittää tavarat ikkunasta ulos ja raivota hullun lailla, mutta onneksi niin en kuitenkaan tehnyt. Päädyin ratkaisuun, että täytän mielihalupäiväkirjaa ja juuri äsken kävin sitä läpi yhden työntekijän kanssa. Mieli paljon parempi, kyllä vielä alakuloisuutta on havaittavissa, mutta muuten normalisoiduin.

 KYSYMYS JOHON HALUAN, ETTÄ JOKAINEN VASTAA REHELLISESTI; NYT KUN OLEN TÄÄLLÄ KUNTOUTUKSESSA PITÄISIKÖ MINUN KIRJOITELLA HARVEMMIN JA SEMMOISISTA ASIOISTA JOISTA OLEN AIKAISEMMIN KIRJOITTANUT....(MUTTA TOISAALTA NÄMÄ KIRJOITUKSET KERTOVAT TÄLLÄ HETKELLÄ PÄIVISTÄNI JA MUUTTUU "NORMAALIKSI" KUN KOTIUDUN.

Fiiiiiiiilistelyyy

Heissan puput! Täällä mä fiilistelen, AIVAN mahtava päivä takana eikä vielä oo edes loppu. Tulossa on vielä rentoutus+päivänpurku ja sauna!

 Kerroinko joskus teille, että laitoin syksyn yhteishaussa kouluihin paperit sisään? -No tadaa sain tänään sähköpostiin PÄÄSYKOEKUTSUN! Tää sähköposti sai mut siis todella iloiseksi, mutta myös samalla stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi. Oon jonkun verran lukenut pääsykoe matskua, muttakun tässä nyt on sattunut olemaan paljon muutakin mietittävää niin on se lukeminen jäänyt vähän taka-alalle. Toisekseen en oo ees varma pääsenkö täältä sinne kokeeseen, täytyy ohjurissa (Ohjauskeskustelu ohjaajan kanssa) kysäistä asiasta. Pohdin myös, että kannattaako mun sinne edes mennä... toisaalta mä en siinä mitään menetä joko pääsen sisään tai en pääse ja jos pääsen sisälle ja tää tilanne ei oo tasoittunut tarpeeksi voin ottaa paikan vastaan ja aloittaa koulutuksen hieman myöhemmin tai sitten en vain ota paikkaa vastaan. (Taas näitä mitä jos.....)

Oon saanu täällä tehtäväksi listata mm. päihdeuskomuksia. Luulin, etten saa tehtyä koko listaa. Eihän mulla mitään päihdeuskomuksia ole. VÄÄRIN! Jokaisella on. Tällä hetkellä mun lista on kaksi sivuinen ja sieltä löytyy mm: Baariin ei voi mennä selvinpäin, ei tanssimaan eikä laulamaan karaokea, Arjen askareet sujuvat mukavemmin esim. siivoaminen, Juhlapyhinä täytyy käyttää päihteitä KOSKA KAIKKI MUUTKIN. No ei todellakaan kaikki oikeasti käytä päihteitä, mutta tässä huomaa kuinka niitä syitä riittää minkä takia voi käyttää päihteitä.

Vapaa-ajat oon lähinnä kulunut facebookissa, tehtäviä tehdessä ja musiikkia kuunnellessa. Ainiin loppuun tämmönen tietopläjäys; Käytiin yhdessä ryhmässä läpi sisäisen puheen merkityksestä ja tiesittekö, että jokaisen ihmisen minuuttiin sisältyy 300 sanaa ja 50 000 ajatusta vuorokaudessa.

Jookosta kookosta?

Kukkuu täällä ollaan juuri ja juuri hereillä, katsotaan saanko kirjoitettua kaikkea loppuun ennenkun tipahdan... hiihii

En tosiaan oo muutamaan päivään kirjoitellut kun meillä on arkisin niin samanlainen päivänohjelma ja viikonloppuisin taas sitten enemmän vapaa-aikaa jonka käytin lähinnä nukkumiseen.Oon nyt oikeesti ihan kunnolla päässyt jyvälle tästä kuntoutuksesta ja tajusin kerrankin kuinka TÄRKEÄÄ REHELLISYYS on varsinkin täällä, koska ohjaajat tottakai luottavat meisän asiakkaiden sanoihin ja ohjaavat siihen suuntaan mitkä ikinä ne omat tavoitteet sitten ovat.

Lauantaina mulla vintti pimeni ihan niikö, että mua rupes itteänikin pelotta mitä tapahtuu. Päässä kuulu ääniä "tapa ittes tms" ja ajattelin juoksulenkin auttavan tähän oloon ja noihin harhoihin, mutta nöin siis siellä lenkkipolulla ihmisen jota ei todellisuudessa ollut. Päätettiin sitten yhteistuumin, että käun psykiatrisella puolelle arvioiduttamassa itseni uudelleen ja riittääkö mun voimavarat tähän kuntoutukseen. Koko yön seikkailun jälkeen palasin takaisin tänne Terapiatehtaalle aamuyöllä noin kello viisi ja voi ihanaa kun oli Sunnuntai niin sain vain vetää unta palloon melkein koko eilisen päivän. Ne oireet siis johtui vain bentsovieroituksesta, mutta oli se kyllä aika pelottavaa,

Tosiaan viime perjanaina meillä oli "Nummela päivä" käytiin kirpputorilla, ostettiin lisää tupakkaa ja käytiin siinä keskustan kupeessa semmosessa pienessä kodikkaassa kahvilassa ennenkuin meidät haettiin takaisin tänne.

 

Olo on iha hassu kunn iltalääkkeet saa klo 21 ja oon nyt jo niin väsynyt, että ihme kun silmät pysyy auki, Aivan ihanaa kyllä täällä on se, että ei tarvii joka päivä tunkee sitä pakkelia naamaan, voi kulkea lökäreissä ja käydä saunassa virkistäytymässä. Tottakai näin Nummela päivinä joka on huomenna taas edessä, niin ehkä sitä vähän sitten jaksaa koittaa kaunistautua =)

Mitä teile kuuluu Ja muistakaa se, että jos kysymyksiä herää ihan mistä aiheesta vaan johon luultavasti olla avuksi niin kysykää ihmeessä, jookosta kookosta? puspus

Tietopläjäys

WARNING! Luvassa paljon tietoa asioista joita olen tänään käsitellyt; pieni tietopakkaus. khihi

Kohta on ensimmäinen kokonainen päivä takana täällä Terapiatehtaalla ja ajatukset tästä paikasta on muuttunut hurjasti eiliseen verrattuna. Täällä on aika kiireiset päivät. Joka päivään kuuluu neljä ryhmää, ohjarit (henk. koht. keskustelu hoitajan kanssa), ruokailut ymym.

 Tänään ollaan käsitelty raitistumisen ennakoimista ja menetykseen liittyviä uskomuksia esim. keino paeta todellisuutta, palkitseminen itsensä kun on jossakin onnistunut. Ollaan käyty myös tänään läpi muutoksen vaiheet joihin kuuluu

Esiharkintavaihe: Ei tunnista ongelmaa vaikka muut olisivat sen huomanneet. Ongelmaa koskevan tietoisuuden lisääminen.

Harkintavaihe: Toisaalta-toisaalta ajattelu, ei aio muuttaa käyttäytymistään seuraavan kuukauden aikana, kannustetaan huomioimaan muutoksen hyviä seurauksia.

Valmisteluvaihe: Aikoo ryhtyä toimeen päihteidenkäytön muuttamiseksi, mutta on epävarma keinojen suhteen, tarvitsee apua keinojen etsimisessä ja uusien toimintamallien vaiheistamisessa.

Toimintavaihe: On sitoutunut tavoitteeseen ja muutosta tehdään 3-6 kuukauden ajan, muokkaa toimintaansa, on erittäin altis stressille, taitojen harjoittelu

Ylläpitovaihe: On sitoutunut muutoksen ylläpitoon, kestää noin viisi vuotta, totuttelu uuteen elämäntapaan.

Henkilökohtaisen kasvunvaihe: Löytää päihderiippuvuudesta vapaan monipuolisen elämäntavan, johon usein kuuluu muutos arvomaailmassa.

Sain tänään myös "kotitehtäväksi" listata päihteiden käytön hyödyt ja haitat sekä kirjoittaa päihde elämänkerta

Oon sopeutunut tänne tosi hyvin. Tiiän nyt mitä tapahtuu missä ja monelta. Muut asiakkaat on aivan huippuja ja Nemokin näyttää viihtyvän täällä, onneksi.  Huomenna päästään Nummelan keskustaan shoppailee, aaahahahaha!

Ensimmäiset tunnelmat

Wuup täällä ollaan, siis Terapiatehtaalla! Mä oon aivan hukassa. Tää paikka on niikö rivitalo jossa on neljä kahden hengen solua. ja jokaisessa solussa on joko keittiö/olohuone tai ryhmätilat ja tottakai nää kaks huonetta asiakkaille. Mun kämppis tuli tänne eilen joten en onneks oo ainut "uusi" hukassa oleva asiakas. khihihi.

Sain täällä vasta kuulla siitä, että Nemo saa liikkua vain tässä mun huoneessa. Viereisessä solussa on Nemoa pienempi koira ja se kuulema saa viipottaa menemään siellä miten haluaa. Mun mielestä vähän epäreilua.... Kävinkin jo ohjaajille siitä sanomassa, että ei sen näin pitäis mennä. Kelatkaa nyt; Nemolla on kusikoppa ja ruokakuppi samassa huoneessa, yök!!! Vähän sama ku me ihmiset syötäis vessassa..

 Kukaan ei oo kertonut mulle mitä ja monelta tääl tapahtuu mitä. Kuulema lääkkeenjako aikana jos ei kerkee hakemaan omaansa niin ei saa sit sitä ollenkaan. wtf, kiva ku ei ees tiiä kellonaikoi millo mun pitää niit lääkkeit hakee.

Ku tulin tänne täyttelin kaikkia tulopapereita, mut puhallutettiin ja "takavarikoitiin" kaikki tavarat. Yöhoitaja tarkistaa läpi kaikki mun laukut ettei siel oo mitään ylimääräistä mm. lääkkeitä, alkoholia tai muita päihteitä. Ensivaikutelma täst paikasta on ehkä vähän negatiivinen. Odotin, että mulle esiteltäis paikkoja, kerrotais päiväohjelmasta, mutta ei. Mun pitäis tän illan aikana antaa kusinäyte huumeseuloihin, karmivaa. Vihaan ylikaiken sitä, että joku toljottaa siinä ku koittaa tehdä tarpeitaan.

Onneks mulla on sentään Pretty little liars:in uusin tuotantokausi mukana joka saa viihdyttää mua tän illan. wippwipp.

 AINII! joudun olemaan täällä kaksi viikkoa "kiinni" ennenku pääsen käymään esimerkiks koton ja ensimmäinen käynti saa olla vain päiväluontoinen ja yöksi pitä hakea erillistä lupaa ja sitä ei kuulema helpolla saa.... Ahdistaa nyt jo tää koko paikka, vaikka oon vasta muutaman tunnin kerinny täällä olemaan.

Nyt kaikki tsemppiviestit ois enemmänkin kuin tervetulleita...

Hyviä uutisia & stressiä

Apuuuuuva! Eilen tuli puhelu koskien sitä Terapiatehdasta ja mä pääsen sinne, wuup wuup. Kaikki on sanonu mulle, et joudun vähintään kuukauden odottamaan sinne pääsyä jos he edes ottavat mua sinne. Taadaatadaaa lähtö huomenna klo 14 kohti Nummelaa! Oon iha täpinöissäni ja samalla kaikki mahdollinen stressaa mua. Mitä vaatteita otan mukaan, mitä muuta siellä tarvitsen ja niin edelleen. Kaikkein parasta tässä on se, että saan ottaa Nemon mukaan, ihanaaaaaaaa.

Oon alottanu jo pakkamaan ja nyt ois yks iso matkalaukku, semmonen Pirkan kestokassi (muovinen) ja semmonen iso longchampin laukku aivan täynnä. Enkä tiedä onko mulla kaikkea tarpeellista mukana. Se kuntoutusjakso kestää 4-8 viikkoa. Ja Sunnuntaisin on vierailupäivä. Kahden viikon jälkeen pääsee ilmeisesti "kotilomille", mutta se ei tässä hädässä auta kun M on kaksi seuraavaa Sunnuntaita töissä..... Kääk. Palataan vähän niiku sen armeija aikaan jolloin se saattoi muutaman viikonlopun olla kiinni ja mä olin yssin kotona... Ehkä me selvitään. Täytyy vain miettiä sitä, että mun pitäisi saada sieltä apua!

 

Kauhee päivä muuten ollu. Joka paikassa on saanu ravata. Psyk polilla juttelemassa, sosiaalivirastoon vein papereita, pakkasin loppuun, kaupassa pitää vielä käydä ostaa Nemolle kissanhiekkaa, nyt pitäis nähä yks mun kaveri Kaaressa ja sen jälkee Nään vielä mun siskopuolen. Missä välissä mä kerkeen mun rakasta näkemään?! Voi tätä kiireen määrää ja stressiä...

Huomenna ennen lähtöä pitäis vielä mennä Mehiläiseen kolmikantakeskusteluun johon on mun lisäks tulossa kaksi lääkärii, kaksi hoitajaa ja mun esimies.. Tarkoituksena ois suunnitella työhönpaluuta ja kaikkea siihen liittyvää. Stressi stressi stressi.... 

Viides vuosipäivä

Aivan ihana päivä eilen, vaikka epätoivo meinas ottaa vallan iltapäivällä. Oltiin siis viettämässä M'n kanssa meidän viidettä vuosipäivää. Oltiin vuokrattu hotellihuone Anttolanhovista ja ajateltiin, että käydään Mikkelin keskustassa vähän shoppailemassa. Hitto siel oli melkein kaikki kaupat kiinni... Käytii ostaa kauheet mässypussit, sipsii ja limua illaksi. Löydettiin kirpputorilta yatzy, aivan mahtava peli. Ulkon oli älyttömän kylmä ja siks tunnelma vähän lannistui, että ei oo mitään tekemistä. Kun päästiin Anttolanhoviin nii vuokrattu fillarit ja sen jälkeen käytiin vähä soutelemasssa. En kestä, oon aivan surkee siinä hommassa. Ei siitä tullu muutakuin kauhee naurukohtaus molemmille ku koitin räpiköidä sen veneen kanssa :D:D

Käytiin illalla saunassa, pelattiin yatzya ja haettiin siitä respasta salaatit molemmille ku alko olee vähän turvonnu olo kaikista niistä herkuista joita oltiin syöty. 

Oon tuonu välillä täällä blogin puolella esiin tätä Nea neljävee ilmiöö, eli mähän oon ihan Hello Kitty fani! No M oli ostanu mulle lahjaksi ison Hello Kitty herätyskellon jossa on säästöpossu samassa. Vuosien varrella onneks toi ukko on huomannut, että mun hoidossa oikeat kukat, kasvit tai mitkään muutkaan rehut ei pysy elossa, joten sain ihanan hopearuusun, todella nätti. Mä olin taas muistanut sitä Policen rannekorulla.

 Täyttävä (lihottava) hotelli-aamiainen syöty ja nyt autossa istumassa matkalla takaisin kotiin, ehkä tänään olis luukusta tippunu pretty little liars 4 tuotantokausi..(en jaksa enään odottaa) 

Pakko todeta, että on mulla vaan niin mahtava avomies! Viiteen vuoteen on mahtunut niin paljon riitoja, mutta myös niitä ihania hetkiä joista ollaan nautittu yhdessä. Viimeiset puolivuotta on koetellut tätä parisuhdetta rankalla kädellä, mutta edelleen ollaan tässä ja oon saanut kaiken mahdollisen tuen rakkaaltani. Oon sitä mieltä, että harva mies olisi kestänyt sitä kaikkea mitä on tapahtunut ja missä tilanteessa ollaan oltu. Välillä unohtuu kehua tai antaa kiitosta toiselle, sitä pitäisi varmasti jokaisessa parisuhteessa tehdä enemmän. Eikä pitää toista itsestäänselvyytenä. 

Alkuperäiset 151

Siis aivan ihana konnari äsken M-junassa. Olin Malminkartanon kohdalla ostamassa lippua, mutta konnari huikkas kiireessä tulevansa kohta luokseni takaisin. Konnari tuli myyrmäen kohdalla  ja ilmoitin ostavani Vantaan sisäisenlipun, oltiinhan me jo Vantaan puolella. Konnari alko nauramaan ja tokas vaan, ei tää yhteiskunta näin toimi, sä tulit jo Helsingin puolella kyytiin. Kaikesta huolimatta hän jäi istumaan samaiselle penkkiriville hihittämään hetkeksi ja lähtiessään huikkas "mukavaa viikonloppua!" Säästyi rahat ja kaupan päälle hyvä mieli! AWSOME!

 Olin taas kotona(siellä missä on nyt putki-, ja keittiöremontti) etsimässä vaatteita ja muuta roinaa mun kirpparipöydälle myytäväksi. Monta kaunista mekkoa, neuletta, laukkua ja mitä kaikkea muuta hinnoittelin ja vein myytäväksi. MIKÄ PARASTA löysin kansion jossa oli hevosen kuvia kannessa, mutta sen sisältö oli niiku WAU! Keräsin skidinä Pokémon kortteja, niitä kuvallisia. Varmaan arvaattekin jo mitä hevoskansion sisältä löytyi? Alkuperäiset 151 pokemonia!! Muutama uupuu, mutta siis lähes kaikki on. Uskoisin, että vuosien päästä tienaisin jo hyvät rahat noilla :p keräsittekö te noit korttei? Nykysin pokemonei on ilmeisesti ihan älytön määrä, oonko väärässä?

Kävin siinä kirpputorin kahvilassa samalla reissulla kun vein uusia myytäviä sinne. Pöydältä löytyi tämän päivän lehti ja päätin vilkaista sitä siinä samalla ja löysinkin aika ajankohtaisen uutisen & haastattelun.

Siis KAHDEKSAN nuorta per päivä siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle, järjetöntä. Masennus ja muut mielenterveysongelmat on suurin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Oon ollut tietoinen, että monet eivät palaa takaisin työelämään. Pääsykoe materiaali jota luen nyt käsittelee tätä samaa aihe-aluetta, mutta siis oon aivan järkyttynyt tuosta määrästä per päivä. Mun mieli ei nyt pilko tuota faktaa, oon hämmästynyt. onneksi mulla on työpaikka jonne palaan kunhan kaikki asiat ovat järjestyksessä. 

Onneksi on hyviäkin asioita maailmassa. Mä nimittäin rakastan syksyä! Kaikkia niitä värejä joita luonnosta löytyy ja huomenna lähtö sinne Anttolanhoviin ja siellä seudulla pitäisi olla ruska-aika. Eli odotan innolla, että pääsen pomppii lehtikasoihin ja nauttimaan meidän vuosipäivästä! 

Sister <3

Meitsi nauttii siskon seurasta näin perjantai-iltana, ihanaa!! Meitä parempia siskoksia ei löydä mistään!! Seura ei huonontunut vaikka sukunimi vaihtui muutama viikko sitten, hihi.

mistä teidän perjantai on tehty? Nauttikaa viikonlopusta kaikki puspus.

Somebody help me!

Palaan vielä pikkiriikkisen eilisen kirjoituksiin koskien sitä Terapiatehdasta. Mun päihdepolin työntekijä nimittäin koitti selvittää eilen vielä klo 19 jälkeen paikkatilannetta vaikka sen työaika ois loppunu jo ajat sitten. Se ei kyl saanu sieltä ketään kiinni, mutta lupautui tänään vielä soittamaan mun asioista eteenpäin ja delegoimaan "lopputyöt" jollekkin sen kollegalle, koska se jää nyt puolentoista viikon lomalle. Mistä mä oon näin ihania työntekijöitä saanut yhtäkkiä mun ympärille? Kaksi aivan loistavaa, ihanaa, ymmärtäväistä ja parasta työntekijää.

Mulla on nyt ollu kohta kaksi viikkoa kirpputoripöytä jonne oon roudannut mun vaatteita joita en ole käyttänyt ikinä tai en vain enään tykkää niistä. Oon saanut myynneillä maksettua kahden viikon pöytävuokran sekä tällä hetkellä plussalla vähän yli 50€. Lauantaina pitäis käydä tyhjentämässä pöytä, mutta mietin vielä pitäiskö kolmannenkin viikon.. Mulla on niin älyttömästi tota vaatetta ylimääräisenä, että haluaisin vaa eroon niistä. Myyn niitä ihan pilkkahinnalla. Aito longchampin laukkukin 4€, paidat 0,5€ ja neuleet 1-2€. Jos en jatkakkaan kolmatta viikkoa siellä niin lahjoitan kaiken mun äitipuolelle joka tuntee paljon suomalaisia perheitä jotka ilahtuisivat mun vanhoista/uusista vaatteista. Tänää vein viimeisen satsin vaatteita ja muutamat elokuvat. Toivottavasti ne menis kaupaksi, jokainen euro on tällä hetkellä mulle tärkeä! Hassuu kun aikasemmin pelaillut pelikoneita ym. käyttäny rahaa niin turhiin ostoksiin ku vaan mahdollista ja nyt joutuu laskee pennilleen paljonko sitä rahaa budjetoin esim ruokaa. Kädestä suuhun taitaa tällä hetkellä kuvastaa mun rahatilannetta perfectoooo.

 Ihanaa ku asutaa nyt ukon kanssa periaatteessa eripaikoissa niin käytiin tänään "kahvitreffeillä" arnoldsissa aaahahahahaah :D :D kyllähän me ollaan melkein koko ajan nukuttu samassa paikassa, mutta oi ihanaa saa välillä olla rauhassa! Tänään NIIN nautin yksinolosta täällä mun pikkupikku yksiössä :)

En sitten kuitenkaan uskaltanut jättää meidän vuosipäivää m'n kontolle vaan varasin hotellihuoneen Anttilanhovista. Löysin myös elämyslahjat.fi sivustolta senmosen ratsastusretken joka kestäisi kaksi tuntia rauhallisen luonnon keskellä. Sain jopa ukon innostumaan tästä, en kyllä itekkään ole ikinä ratsastanut ja pelkään niitä ylikaiken. Ne on niin iiiiiisoja! Valitettavasti me nyt ei sitten päästäkään ratsastamaan kun se olisi alkanut Sunnuntaina jo kello 10 Mikkelissä ja ei ihan viittis kukonpierun aikaa herätä ja lähteä ajamaan. Nyt täytyy sit keksiä jotain muuta mukavaa sunnuntaipäivälle. Tietääkö teistä kukaan jotain "elämysjuttuja" Mikkelin tai lähiseudun suunnalla? Help me!