Hulivili Maanantai

VAROITUS! Tekstin sisältö poikkeaa huomattavasti aikaisemmista kirjoituksistani ja saatta olla jopa tylsä. Koin vain tarpeelliseksi kertoa teille kuinka ajatusmaailmani on muuttunut tiettyjen asioiden kohdalla nyt kuukausien varrella.

Mutta asiaan, huhhuh mikä päivä. Nyt on sitten päivä melkein pulkassa. Voimavarat oli kyllä koetuksella. Aamusta asti oon juossu hoitamassa asioita. Näin tänään ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa mun sosiaalityöntekijän. Käytiin läpi kaikkia laskuja ja maksuja koskien syys-lokakuuta. Marraskuussa tavoitteena laskeutua takas työelämään ja päästä pois sosiaalituenpiiristä. En oo ikinä aikaisemmin joutunut tilanteeseen jossa olen joutunut pyytämään kaupungilta rahaa elämiseen, asumiseen, lääkkeisiin tsm. Oon aina pystynyt hoitamaan nämä asiat itse. Nyt tän pitkittyneen sairasloman takia olen joutunut kaupungin varoihin turvautumaan. 

Oon joutunut nöyrtymään monen asian suhteen ja oppinut, että kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin olen kuvitellut. Monesti työpaikallani käy asiakkaita joilla on maksusitoumus Helsingin kaupungilta esim. Siivoustarvikkeisiin tietyllä summalla. Usein kyseiset henkilöt näyttävät siltä, että työnteko ei heitä kiinnosta vaan sossulta kaikki rahat pois. Näin olen itse luullut, että se menee. Nyt kuitenkin itse olen samassa tilanteessa ja muistan ikuisesti kuinka nolona astelin apteekkiin hakemaan reseptilääkkeeni maksusitoumuksella.. Mitä muut oikein ajattelisivat, katsooko kaikki, että olen vain sossupummi. 

Nyt vasta olen sisäistänyt sen, että jokaisella on oma tarinansa minkä takia joutuvat sosiaalitukeen tms turvautumaan eikä se ensimmäiseksi tarkoita, että henkilö olisi sossupummi. Itsekin tarvitsen tukea vain muutamaksi kuukaudeksi ja kun menen takaisin työelämään voin jättää sosiaalituet pois ja maksaa laskut omilla tienaamilla rahoillani. Kiteytettynä tämä meinaa siis sitä, että kaupunki tukee sen verran, että pääsen takaisin jaloilleni. Ja tämähän on mahtavaa. En olisi ikinä ajatellut, että mun mielipide "sossuista" ja ihmisistä jotka hakevat tukia muuttuisi näin radikaalisti.  Olen oppinut arvostamaan rahaa, ruokaa ja ihmisiä aivan eritavalla tämän taipaleen aikana ja olen todella ylpeä itsestäni. 

Klo 17:00 tapaaminen nuorisoasemalla päihdetyöntekijäni kanssa olisi vielä edessä. Toivottavasti sillä olisi jotain hyvää kerrottavaa koskien sitä Terapiatehdasta, mutta sitä ennen täytyy käydä vielä pikaisesti Pasilassa hoitamassa muutama asia. Sen jälkeen voin "levähtää".... Tarkoitus olisi nähdä yhtä kaveria, mutta ei vielä varmaa milloin ja missä.

On ollut oikein hulivili Maanantai! Nyt jo väsyttää aivan älyttömästi.... Aaah milloin on taas päivä kun saan vaan olla eikä tarvitsisi miettiä mitään, voisi nukkua vaan koko päivän. Mites teidän viikko on alkanut, onko ollut yhtä kiireistä kuin minulla :-D? 

Ja kuvien laatu ei tule olemaan kovin hyvä, sillä menin myymään sen Nikon kameran mun isälle kauhessa rahapulassa joten saamme jatkossa tyytyä pelkästään Iphone laatuun, hihi