#TAHDON2013 & kotiharjoittelu

Kukkuu! Tää viikko on kaikin puolin ollut melko paska, muutamaa juttua lukuunottamatta. Olin kotiharjoittelussa Keskiviikosta Torstaihin. Oli aivan super mahtavaa päästä nukkumaan oman rakkaan viereen. Käytiin päiväseltään elokuvissa kattomassa Mielensäpahoittaja ja se oli kyl ihan super hyvä. Yleensä suomalaiset elokuvat ei nappaa paitsi pikkupojat. Suosittelen nyt noita molempia elokuvia jos ette niitä ole nähnyt. Saa kyllä sydämensä pohjasta nauraa!

Harjoittelun aikana mun solukämppis piti nemosta huolta, ja siivos mun puolesta, mahtavaa. Kun palasin Torstaina niin tää ryökäle oli omatoimisesti avannut oman "karkkipussinsa" ja syönyt sen kerralla tyhjäksi.... Ei Nemo mikään tyhmä kissa oo, haha!

 Keskiviikkona tuli tietoon se, että saan viettää täällä joulun ja uuden vuoden! Eli 15.12 kotiudun, olen viikon verran kotona ja 23.12 palaan takaisin tänne, takaisin kotiin sitten 2.1.2015 ja 5.1 TÖIHIN! Aivan super hyvät suunnitelmat ainakin omasta mielestä =) Kyllä tää kaikki paska alkaa pikku hiljaa mennä parempaan suuntaan, kyllä mä tästä selviän!

Tasaiseen vauhtiin on bentsot pudonnut ja tänään meni sitten viimeiset.... Oon hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa tästä asiasta.

 Eilen alkoi kauheat vieroitusoireet: Hengitys oli pinnallista, syke korkealla, kuvottava olo, tärisytti, kädet ja jalat nyki sekä olo kuin ois vaihdevuodet. Ensiks kauhean kylmä ja kädet silti hikoaa ja perään järkyttävän kuuma. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun misään asennossa ei ollut hyvä olla. Yhdessä vaiheessa eilen tuli sitten nauru/itkukohtaus.. Nauroin ja samalla itkin, hah. kauheeta. Eilisen jälkeen pelottaa tulevat päivät... Jos joku tulis tarjoamaan mulle bentsoja niin aivan varmasti nappaisin muutaman nassuun. Olot lähtee sillä millä ne on tullutkin, mutta toivon nyt vaan, että kestän nää vierotusoireet ja sen jälkeen mun ajatusmaailma toivon mukaan muuttuu bentsojen suhteen. Oma pystyvyys heittelehtii jatkuvasti. Muutama tunti sitten olo oli kuin maailmanomistajalla, mikään ei tuu estää mun raitistumista ja seuraavassa hetkessä makaan sängyllä kippurassa ja valittamassa, että mä en pysty tähän..

JA VIIMEISEKSI, MUTTA EI VÄHÄISEMMÄKSI PERJANTAI OLI MULLISTAVA PÄIVÄ KOKO SUOMEN KANSALLE, IHANAA KIITOS! #TAHDON2013 RAKKAUS VOITTI

Eikö kerta riitä.... Lilja 4-ever

 En oikein tiiä mistä pitäis aloittaa: Eilisestä vai vai Lauantaipäivästä...

Alotetaan Lauantaista , että menee päivät "järjestyksessä" hah. Joo tosiaan Lauanai iltapäivällä katottiin elokuva nimeltä Lilja 4-ever. Aivan järkyttävän hirvee elokuva. Eikä siis sillä tavalla paska elokuva, vaan se oli jotenkin niin tunteita ja jonkin asteisia muistoja herättävä, että oksat pois. Alan olemaan täällä "viimeisten" joukossa, siis pisimpään olleista asiakkaista ja siksi jouduin katsomaan mainitun elokuvan uudestaan, koska kun tulin tänne niin taidettiin kattoo se ekana viikonloppuna.

Elokuvan jälkeen se ahdistuksen määrä joka rysähti niskaan oli aivan järkky. Tulin huoneeseen, itken 20 minuuttia kuin pieni lapsi ja lähdin 35 minuutin kävelylenkille. Olen edelleen hämilläni siitä miten mä toimin. Kolme viimeistä päivää oon tuonut ohjaajille esille, että joo tiedän.. pitäisi kokeilla uusia hallintakeinoja, uusia toimintamalleja, ja kaikkea semmoista joka veisi mua eteenpäin sekä tukisi raitistumistani, MUTTA en "osaa", en uskalla kokeilla uutta ja sitten oon juuri toiminut niinkuin pitääkin. Vanhan toimintamallin mukaan olisin jäänyt rypemään ja kärvistelemään omaan huoneeseen ja automaattisesti toiminkin oikein, vitsit kyllä nyt voi vähän antaa kiitosta itselleen ja erityisesti ohjaajille jotka on auttanut löytämään uusia toimintamalleja jotka voin viedä toiminnantasolle.

 Eilen oli taas vierailupäivä ja mua tuli moikkaamaan M, mun äiti ja isäpuoleni. Käytiin Antoniossa syömässä, Prismassa ostamassa mulle semmosen ihanan fleecehupparin joka on älyttömän ihanan ja lämmin sekä oltiin hetken aikaa täällä mun huoneessa kun vieraat halusivat moikkaa tuota nyrkkeilyhanska kisuu, hihi. Sain tuliaiseksi kamalan kasan laskuja....... Jos vielä jostain saisi rahaa, että voisi maksaakkin ne... kääk

Tasan kolme viikkoa jäljellä ja sitten kotiudun. Me haetaan mulle vielä intervalli jaksoa, että viettäisin Joulun ja Uuden vuoden aaton täällä Terapiatehtaalla. Mä niin toivon, että mulle myönnetään maksari tuolle jaksolle.. En viitsisi laittaa itseäni näin nopeasti noinkin suuriin riskitilanteisiin, että retkahtaisin. Samalla Helsingin Kaupunki olisi maksanut "turhaan" tästä mun kuntoutuksesta, sillä mä tiedän sen menevän reisille jos pyhät vietän kotona. 

 Peukut ja varpaat pystyyn, että kaikki menee hyvin!

Lunta tupaan

Päätti luontoäiti heittää lunta tupaan ja nyt se ois niiku talvi. Eilen illalla iltalehden sivuilla oli jo juttu, että Etelä-Suomessa on sattunut jo 160 kolaria. Mikä vittu siinä on, että se TALVI JA LUMI YLLÄTTÄÄ JOKA KERTA AUTOILIJAT?!

Ihanaa kun ei iltaisin ole enään niin pimeää. Tykkään ite talvesta, jos sitä pakkasta ei lasketa mukaan. Kylmyys, hrrrmmmp. En tykkää. 

Sain sen 14 vuorokautta lisäaikaa ja kotiudun täältä Joulukuun puolessa välissä. Sitä ennen me aletaan luomaan täällä mulle päihteetöntä verkostoa, tiiviin avohuollon ja muut jatkosuunnitelmat. Lääkevaihdos tehtiin kanssa. Diapamit ja Temestat vaihdettiin Opamoxeihin, jotta voin antaa puhtaat seulat täältä lähtiessäni ja oppisin tuntemaan päihteettömän minäni ennen kotiutumista. 

Joulusuunnitelmat on vielä täysin auki, sillä minun ja M'n sukulaisten luona käytetään päihteitä ja mä en ole vielä valmis katsomaan tai kohtaamaan sitä itse selvinpäin. Ainoa joka ei perheestäni käytä alkoholia eikä muitakaan päihteitä on isäni. En voi hänenkään luokse mennä joulua viettämään, koska se lähtee Thaimaaseen ja palaa vasta ensi vuoden puolella reissusta. Vaihtoehdoiksi tässä selkeästi jää joulun viettäminen yksin tai no kaksin Nemon kanssa. Sain kuitenkin kuulla muutama päivä sitten, että Stop huumeille ry on auki jouluaattona SEKÄ terapiatehtaan omistaja sanoi, että jos haluan voin viettää täällä joulun, päihteettömässä ympäristössä. Aivan ihana tunne tuli, joku kerrankin välittää!

Uh, en malta odottaa huomista kun rakkaani tulee moikkaamaan minua tänne ja toivottavasti mentäisiin Nummelaan ja saisin semmoisen aaaaaaivan ihanan pörröhupparin joka on älyttömän lämmin ja ihanan tuntuinen. Bongasin sen Tiistaina jo, mutta ei ollut varaa ostaa sitä :( ehkä tuo ukko voisi piristää ja hankkia sen miulle, hiiihiii. 

how to get out of this suffering.....

Lauantaista on jo kulunut tovi ja tässä ajassa on kerennyt tapahtumaan vaikka ja mitä. Sunnuntaina oli vierailupäivä ja yhdelle meistä taisi tulla ainoastan vieraita/vieras. Yhden ainoan onnistumisenkokemuksen sain sinä päivänä kun kävin lenkillä ja vetäsin myyränkierroksen x2 eli 7 km yhteensä. Se onnistumisenkokemus taas jäi sinne viime viikolle, sillä olihan se jo Sunnuntaipäivä.

Mun reflat bentsopudotuksista on aivan kamalat ja ne on alkanut vasta nyt kun ollaan jo loppusuoralla. Tekis mieli repii silmät irti päästä, missään asennossa ei oo hyvä olla, henkisesti & fyysisesti paska olla ja kaiken kukkuraks viisaudenhammas vittuilee mulle. On tää kyllä yks kärsimysten viikko ollut tähän saakka.

 Mullakun on tuo kaikkien rakastama atooppinen iho ja tähän aikaa vuodesta se alkaa olemaan  pahimillaan. Kutisee koko aika ja ihottumaa pukkaa. Onneksi tällä hetkellä sitä on ainoastaan jaloissa ja toivon mukaan se ei "levii" muualle kroppaan. Kolme lääkäriä jouduin soittamaan läpi ennenkuin sain puhelinreseptin Ceralan plus rasvaan joka on tarkoitettu atooppiselle iholle. Nyt noita pumppupulloja mulla on kolme, eli 1,2kg rasvaa, riitää taas hetkeksi.

Mun olis pitänyt tänään lähteä yölomille ja mulla oli aika varattuna psyk. polille mun työntekijälle, mutta en nyt sitten päässytkään lähtemään, joka ei piristä mieltä lainkaan. Eilen illalla oli ihan järkyttävä olo. Päivän purun jälkeen ohjaaja pyysi mua keskustelemaan sen kanssa toimistoon. Poltin tupakan ja matkasin toimistoon, mutta hän plääsäs 20min jonkun muun kanssa, enkä mä todellakaan meinannu jäädä asumaan siihen oven taakse ja päätin sitten rypee siinä paskassa olossa loppuillan. Sain onneksi nukuttua, mutta samat fiilikset edelleen. somebody help me. 

Dear Saturday......

Lauantai on tullut taloon. Aamulla aikaisin alotin pyykinpesun ja muun siivoamisen. Sen jälkee aamurinki, lääkkeet, akupunktio ja lenkille mars! Nyt suihkun raikkaana sumppia nassuun ja voin alkaa "rentoutumaan". Ihana ihana lauantai, tästä olosta alkaa jo nauttimaan!

 
Eilen tosiaan oli se Nummelapäivä. Kävin kaupassa ostamassa vain tupakkaa, nemolle ruokaa ja ittelle vähän namia. Nyt kauhee ristiriita niiden namujen kanssa, koska eilen illalla porukalla katottiin omia vanhoja valokuvia, olin niissä paljon hoikempi ja nyt vituttaa. No ei auta muutakuin lenkkeillä ja välttää makeisia. 

Lauantait täällä on aika tylsiä kun ei ole ryhmiä. Tai siis yksi ryhmä on ja silloin katsomme jonkun elokuvan. Toivottavasti tänään ois hyvä elokuva ku aikaisemmat on ollu b-luokan elokuvia. Mun kotiutuminen tosiaan olisi 3.12, mutta me haetaan vielä 14vrk lisäaikaa. Ensi viikolla sitten saan tietää miten kävi tai käy.

2011 vuoden kuva.

Hankin sillon Torstain kaupunkiharjoittelusta kolmet uudet takakuoret puhelimeen. Koitan sillä välttää sitä, että en retkahtaisi ja menisi ostamaan iPhone kutosta. :D :D 

Illalla putous, Sherlock Holmes ja kasvonaamio hyvässä seurassa, cant wait! Mitä teidän lauantaihin kuuluu? ps. teistähän on tullut "hiljaisia".....

Torstain kirjoitus: kaupunkiloma

Tänää oli ensimmäinen kaupunkiharjoittelupäivä ja loppujen lopuksi se meni loistavasti. Kun tulin takaisin tänne terapiatehtaalle niin mulla oli helvetin paska fiilis, ahdisti yms tms. Onneks mun solukämppis oli niin väsynyt, että sain sen ohjurin, joka tuli tarpeeseen. ENSIMMÄISEN kerran ohjurista oli mulle "heti" apua ja hyötyä. Nyt fiilis on hyvä. Rentoutus ja päivänpurku takana. Btw. Taas oli "kuse purkkiinilta". Aina se on yhtä hankalaa.

Sain tänään haettua kotoota yhdet mun lemppari legginseistä ja M toi aikaisemmin toiset ihanat leggarit, nimittäin jenkki semmoiset! Wuup wuup . Ostin tänään kolmet uudet suojakuoret mun puhelimeen ja näytönsuijakalvon joka on semmoinen "peili". Käytiin myös hakemassa hobby hallista se superhyper telkkarin jonka ostin M:lle syntttilahjaksi, sen jälkeen sauna kyydin tänne takaisin.

 

Harjoittelun tavoitteena oli heittää kaikki mun bentsot "roskiin". Täältä yksi hoitaja lähti mun mukaan aamulla ja yhdessä etittiin kaikki jemmat ja nyt ne on sitten kadotettu, hyvä minä!

 

Huomenna Nummelapäivä ja mulla ei oikein olisi varaa ostaa mitään.. Tupakkia ja kissanruokaa täytyy ostaa, mutta entä kirppari saatika HERKUT VIIKONLOPUKSI.........?!?! ei ei ei ei yhtään hyvä juttu. 

Mitäs viikonlopun suunnitelmia teiltä löytyy?

Hanskat nostettu takaisin tiskilta käsiin, lets go!

Kukkkuluuruu! Perjantaista on jo aikaa ja sen aikana on tapahtunut muutoksia mun ajattelutavasta sekä tuntuu kuin peruutusvaihde ois kytketty päälle. Oon miettiny paljon näinä päivinä mun todellista motivaatiota. Teen annetut tehtävät tunnollisesti, suostuin bentsopudotuksiin ja olen aina ajoissa siellä missä pitääkin. Haluan kaikista päihteistä täysraittiuden, mutta se tuntuu mahdottomalta saavuttaa. Vertauskuvana  käytän timanttisormusta joka on lasin toisella puolella eikä se ole saavutettavissa on minulla nyt tämän kaltainen tunne ja tilanne. Siis teoreettisestihan täysraittius onnistuu ja tapahtuu kun tarpeeksi tekee töitä sen eteen, hankkii hallintakeinoja ja päihteettömän verkoston. Miksi se tuntuu silti niin kauhean kamalalta? Joulu ja uusivuosi tulossa, minä raitistumassa. What happening? Motivaatiota on ja teen kaikkeni, että onnistun tässä. Hanskat takaisin tiskiltä käsiin ja eikun hommiin.

Näin lääkärin Perjantaina ja se on ollut tähän asti AINOA lääkäri jota kiinnostaa mitä mulla on sanottavana ja mitä mieltä olen lääkityksestäni. Harmi kun hoitoni täällä loppuu en saa häntä mukaan omalle psyk polille tai a-klinikalle. ;( dislike ja pakko vielä mainita se, että tän neljän vai kolmen viikon aikana en oo ollu niin hyvissä ryhmissä kuin tänään. Asiat oli "pelkistetty" eli hyvin yksinkertaista, eikä niitä vatvottu miljoonasta eri näkökulmasta. Ainoa probleemos, oli kun ei saanut samalla tavalla muistiinpanoja kirjoitettua ylös ja kun toi mun muisti on mitä on niin...... hihi

Nemon kanssa päikkäreillä =)

Tänää oli Nummelapäivä, onneksi kirpparilta ei löytynyt yhtä paljon tavaraa kuin yleensä. Viimeksikin taisin roudaa siel neljä neuletta yms tms. Nyt ostin vain kaksi paitaa. Kaupasta nappasin herkkuja tätä varten, kun olen käynyt saunassa voi vähän herkutella. Mulla on kyllä aina helkutin hyvät syyt ja selittelyt miks herkuttelen. Itseäni mä huijaan, en  ainakaan usko, että teidän elämä muuttuu millään tavalla herkuttelenko vai en, jepa. Näihin tunnelmiin ja maisemiin öitä puput. Pus <3

Two cats & Nemo

Heipsu pupuset! Aivan erilaisella fiiliksellä kirjoitan kuin esimerkiksi eilen. Tänään ei oo tullut epäonnistumisia tai muutakaan aihetta josta oisin napannut kiinni ja tehnyt kärpäsestä härkäsen niinkuin eilen toimin. Nea 4-vee, ei ole täällä tänään. jee!

 Harmittaa ihan älyttömästi, että täältä lähti eilen aivan huipputyyppi kenen herkut söin, kenen huoneessa tyyliin asuin ja pystyttiin keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta. Olihan se tiedossa, että se tulee lähtee aikaisemmin kuin mä, koska mulle haettiin sitä lisäaikaa täällä olemiseen jonka siis sain. Tällä asiakkaalla josta tuli mulle älyttömän tärkeä lopetti siis hoitonsa viikkoa ennenkuin se olisi oikesti loppunut. Toisaalta olen tyytyväinen, että hän oli saanut täältä tarvittavat "kontaktit ja työkalut" joita se täältä lähti hakemaankin. Hyvä Jasmi! <3
 

Yks uus asiakas tuli kans eilen ja se majoittui mun kanssa samaan soluun, ongelmaksi muodostui se, että hänellä oli mukanaan kaksi kissaa joista toinen availi ovia ja piti kamalaa mekkalaa niin, että Nemo oli ihan paskat housuissa. Tultiin siihen tulokseen, että muutan viereiseen soluun. Eikä se mua ollenkaan haittanut vaikka oli rankka roudaa kaikki ne mun tavarat sieltä solusta tänne.

 Tää huone on paljon kotoisampi, täällä on vaatekaappi, kokovartalopeili, ikkunan näkymä on muutakin kuin soraa ja tässä meidän solussa on iiiiiiiiiiso sohva ja televisio. <-- yhteisissä tiloissa siis, mutta harvemmin tuossa kukaan muu kattoo televisiota kuin minä ja miun "solukämppis".

 Tänään oli se kauan odotettu ohjuri, se oli ihan ok. Tärkeintä mun mielestä oli se, että se pidettiin vaikka eilen kiukkusin siitäkin, etten halua mitään "sääliohjuria" jepjep.

Lääkärin tapaaminen > Ohjuri > Nummelapäivä > Rentoutus > Posse > Nukkumaan, siinä on mun tämä päivä tiivistettynä. kiitos ja hei

Vit** nothing else

Vittu mikä päivä ihan oikeesti ja nyt ollaan vasta puolenpäivän tienoilla. En malta odottaa mitä ilta tuo vielä tullessaan. Meil pitäis täällä olla 2-3 kertaa viikossa ohjuri, ja mulla on viimeks ollu viime viikon Perjantaina. Eilen kun aamuringissä kirjoitettiin kenellä on ohjurit, mun nimeä ei sillä ollut ja petyin. En asiasta sen suurempaa mellakkaa aiheuttanut vaan oletin, että okei mulla on tänään sitten kauan odotettu ohjuri ja kaiken kukkuraksi aamuvuorossa aivan huippu-ohjaaja ja jonka ohjureista olen pitänyt ja hyötynyt.

 Aamurinki 08:30 ja päivänohjelmassa ei mun nimeä olekkaan. Se kiukun, ärsytyksen ja vihan joka mut valtas oli lähellä raivokohtausta. Ihmeen syystä sain sinniteltyä, kerroin ohjaajalle millon viimeksi mulla se ohjuri on olllut. Hän tarjos mulle tällepäivälle puolen tunnin aikaa, mutta kun olen näin itsepäinen en sitä suostunut ottamaan ja osoitin mieltäni jättämällä sitten aamulääkkeet väliin. Ei mennyt kauaa kun ohjaaja tuli niistä lääkkeistä mainitsemaan, kävin hakemassa ne ja takaisin vällyjen väliin odottamaan ryhmien alkamista.

 Yleensä olen hyvin aktiivinen ryhmissä, mutta tänään nyt näissä aamupäivän ryhmissä taisi mun suusta tulla ainoastaan kaksi sanaa. Äsken oli päivälääkkeet, kävin hakemassa ne ja samalla aletaan kyselemään milloin viimeksi olen käynyt ruokalassa ja syönyt lämpimän aterian. Ok, ymmärrän. En oo vajaaseen kolmeen viikkoon ruokalassa käynyt ja elänyt herkuilla iltaisin otan leipää.

Jotain iloisempaakin onneksi löytyy tähän päivään, nimittäin hihii ulkona sataa lunta!! Mulla on täällä kaksi talvitakkia, mutta ei yhtään talvikenkiä.. Täytyy kai sitten nekin hankkia tänne, sillä kotiudun ilmeisesti 3.12 vai olikohan se 2.12, mutta kuitenkin. Mut "tunnetaan" täällä semmosena hösönä joka kaatuilee joka paikassa, hihittelee ja räkättää minkä kerkee, mutta on mussakin se pienenpieni tyttö sisällä joka on hyvin herkkä, en siis ole supermies vaikka haluaisinkin.

Eilen oli ENSIMMÄINEN päivä kun mieliala ja käytös oli suhteellisen tasainen. Tästä taitaa siis alkaa nyt tämä rauhallisempi vaihe ja vauhtivaihde ei ole enään käytössä. Mä oon 99% varma, että mulla se kaksuuntainen saattaisi olla, mutta kukaan ei tee asian eteen mitään vaikka monet lääkärit siitä on mulle sanonut. pläh. 

 Onneksi täältä löytyy sentään yksi aivan huipputyyppi jonka huoneeseen ängen aina syömään sen herkkuja ja rupattelemaan tai vaan löhöilemään!

<3 rakkaudella nea